Muutin Tokioon toukokuussa kahden matkalaukun kanssa. Onnistuin löytämään tieni Tokion metrossa ja vedin laukkuni yhteiseen talooni. Minun piti tavata johtajaa klo 9 muuttotapaamista varten. Odotin ulkona portailla ja luin kirjaani. Lukemattomat ihmiset kävelivät sisään ja ulos rakennuksesta, mutta kukaan ei antanut minun odottaa aulassa. Olin uupunut. Lopulta joku, joka meni lenkille aikaisemmin, tuli takaisin ja ojensi sitten minulle vesipullon, kun hän alkoi kastella puutarhaa ulkona. Se oli alku ystävällisyydestä, jota koin joiltakin tässä osakehuoneistossa. 

 

Menisin tapaamaan Cito Wheelingtonia, joka järjesti viikoittaisia ruoanlaittoklubiillallisia. Hän keksi reseptejä, jäsenet auttoivat minua ostamaan ainekset ja sitten hän ohjasi kaikkia ruoanlaittoon. Hän on niin hieno ihminen. Todella lämmin ja vieraanvarainen ja kiivaasti uskollinen ystävilleen. 

 

Koronan jälkeen halusin kokeilla lisää reseptejä. Päädyin asumaan pieneen yhden huoneen asuntoon, mutta se ei estänyt minua käyttämästä yhtä pöytääni melkein kaikkeen.